Verotuksen psykologia on unohdettu Suomessa

Suomessa verokeskustelu tylpistyy liian usein euroihin, prosentteihin ja valtiontalouden tarpeisiin. Tämä jättää huomioimatta verotuksen keskeisimmän ulottuvuuden: sen psykologisen ja käyttäytymistä ohjaavan vaikutuksen. Verotus ei ole vain tekninen tulonsiirtomekanismi, vaan voimakas viesti siitä, miten yhteiskunta suhtautuu työhön, yrittämiseen ja omaisuuden suojaan.

Suomalaiset kärvistelevät jo valmiiksi poikkeuksellisen kireässä verotusympäristössä tuloluokasta riippumatta. Kun veroja kiristetään, vaikutus ei näy vain budjettiriveillä, vaan ihmisten päätöksissä. Kannattaako tehdä enemmän töitä, kuluttaa, investoida tai sitoa pääomaa Suomeen, jos yhä suurempi osa työn ja riskin tuotoista otetaan pois?

Verotuksen psykologiaa ja sen vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen aliarvioidaan jatkuvasti. Kun veroja lasketaan, puhutaan usein "veroaleista", ikään kuin valtio antaisi jotakin takaisin. Todellisuudessa kyse ei ole lahjasta, vaan siitä, että yksilöille ja yrityksille jää enemmän omista rahoistaan käteen ja valtio ottaa vähemmän.

Ajankohtainen esimerkki verotuksen psykologisesta vaikutuksesta on keskustelu niin sanotusta miljonääriverosta. Sen fiskaalinen tuotto jäisi todennäköisesti vaatimattomaksi, kuten Norjassa on käynyt, mutta sen viesti on voimakas. Moni saattaa ajatella, ettei yhdellä prosentilla varallisuudesta ole merkitystä varakkaille. Kyse ei kuitenkaan ole vain summasta, vaan syvemmästä periaatteesta.

Jos ihminen tuntee, että hänen yhteiskunnallista osallistumistaan ja riskinottoaan ei arvosteta ja hänet koetaan lähinnä verotulojen lähteenä, jota halutaan vain verottaa lisää, päätös lähteä pois Suomesta voi olla täysin rationaalinen. Näitä päätöksiä ei näe budjettitaulukoissa, mutta ne näkyvät ajan myötä menetettyinä investointeina, työpaikkoina ja verotuloina, minkä lopputuloksena kaikki häviävät.

Lopulta verotuksessa ei ole kyse vain euroista ja prosenteista. Kyse on siitä, millaisen viestin yhteiskunta antaa tekijöilleen – ja siitä, haluammeko Suomen, jossa vaurautta ja hyvinvointia luodaan läpi tuloluokkien, vai Suomen, jossa sitä lähinnä jaetaan uudelleen yhä pienemmästä kakusta.

Skattepolitikens psykologi har glömts bort i Finland

I Finland reduceras skattedebatten alltför ofta till euro, procentsatser och statens budgetbehov. Därmed förbises en av beskattningens mest centrala dimensioner: dess psykologiska och beteendestyrande effekter. Beskattning är inte enbart en teknisk mekanism för omfördelning, utan också ett tydligt budskap om hur samhället förhåller sig till arbete, företagande och skyddet av egendom.

Finländarna lever redan i ett exceptionellt stramt beskattningsklimat, oberoende av inkomstnivå. När skatterna höjs märks effekterna inte bara i budgetraderna, utan också i människors beslut. Lönar det sig att arbeta mer, konsumera, investera eller binda kapital i Finland, om en allt större del av avkastningen på arbete och risktagande tas i skatt?

Skattepolitikens psykologiska dimension och dess inverkan på människors beteende underskattas ofta. När skatter sänks talar man gärna om "skatterabatter", som om staten gav något tillbaka. I praktiken handlar det dock om att individer och företag får behålla en större del av sina egna inkomster och att staten tar mindre.

Ett aktuellt exempel på beskattningens psykologiska effekter är diskussionen om den så kallade miljonärsskatten. Dess fiskala avkastning skulle sannolikt bli begränsad, såsom erfarenheterna från Norge visar, men dess symboliska betydelse är desto större. Många kan hävda att en procent av förmögenheten saknar betydelse för de mest förmögna. Frågan gäller dock inte enbart beloppet, utan en mer grundläggande princip.

Om en individ upplever att samhälleligt engagemang och risktagande inte värdesätts, utan att man främst betraktas som en källa till ökade skatteintäkter, kan beslutet att lämna Finland vara fullt rationellt. Sådana beslut syns inte i budgettabellerna, men de får konsekvenser i form av uteblivna investeringar, färre arbetsplatser och minskade skatteintäkter – till nackdel för alla.

I slutändan handlar beskattningen inte enbart om euro och procentsatser. Det handlar om vilket budskap samhället förmedlar till dem som skapar värde – och om vi vill ha ett Finland där välstånd och välfärd byggs upp genom alla inkomstgrupper, eller ett Finland där resurser i allt högre grad omfördelas från en allt mindre kaka.