Sähkötalo suojellaan hengiltä

Helsingin Sanomien uutisoima Sähkötalon nykytilanne osoittaa karulla tavalla, kuinka kulttuurihistoriallinen suojelu voi kääntyä itseään vastaan. Arvokkain kulttuuriteko ei ole se, että rakennus lukitaan museaaliseen vitriiniin, vaan se, että sitä kehitetään, ylläpidetään ja ennen kaikkea käytetään. Jos edes kaupungin oma energiayhtiö ei halua pysyä kiinteistössä vuokralla, pitäisi hälytyskellojen viimeistään soida.

Kyse ei ole ostajapulasta. Kyse on siitä, että nykyinen rakennussuojeluluokitus tekee modernisoinnista taloudellisesti mahdotonta. Kun kattavaa peruskorjausta ei voi toteuttaa järkevillä kustannuksilla, ei yksikään sijoittaja saa yhtälöä toimimaan – ei edes taikasauvalla. Tyhjänä istuvasta kiinteistöstä lasku jää jälleen helsinkiläisten veronmaksajien käsiin.

Sähkötalon kaltaisissa rakennuksissa yhdistyvät arkkitehtoninen arvo ja erinomainen sijainti. Ne voisivat olla kaupunkikehityksen vetureita. Kun kiinteistö saadaan elinvoimaiseksi, hyötyvät alueen yritykset, asukkaat ja keskusta-alueen vetovoima. Ja ennen kaikkea: Alvar Aallon suunnittelema rakennus saa sen ansaitseman arvostuksen vasta silloin, kun se on vetovoimainen ja täynnä elämää.

Nyt olemme pattitilanteessa, jossa kaupunki jälleen ryhtyy itse kehittämään kiinteistöä. Tilanteen korjaamiseksi suojelua pitäisi tarkistaa ja päivittää vastaamaan nykypäivän todellisuutta, jonka jälkeen kiinteistö tulisi myydä luotettavalle ja innovatiiviselle kiinteistösijoittajalle, joka palauttaisi sen entiseen loistoonsa.