Perussuomalaiset eivät määritä suomalaisuutta
Olen ylpeästi kaksikielinen, kansainvälinen ja isänmaallinen suomalainen. Rakastan Suomea ja haluan sille vain parasta. Juuri siksi en voi hyväksyä perussuomalaisten tämänhetkistä politiikkaa ja retoriikkaa. Siksi puhun nyt niiden puolesta, joiden ääni ei muuten kuulu.
Viimeisimpiä tapauksia ovat Mauri Peltokankaan räikeä kirjoitus, ministereiden "send them back" -lippikset ja Perussuomalaisen Nuorison vaatimus Suomen muuttamisesta yksikieliseksi maaksi. Kyse ei enää ole vain yksittäisistä lipsahduksista. Yhdessä ne muodostavat jatkumon puolueen kansanedustajista ja ministereistä nuorisojärjestöön. Kun puoluejohto ei vedä siihen selvää rajaa, kyse on käytännössä sen hyväksymästä poliittisesta linjasta.
Politiikassakin rajojen ylittämisellä pitää olla seurauksia. Jos ihmisryhmiä halventavaan retoriikkaan ei puututa vaan sitä vähätellään, selitellään tai puolustellaan, se muuttuu hyväksytyksi. Johtajuus vaatii selkärankaa myöntää, milloin on menty liian pitkälle. Muuten raja siirtyy kerta toisensa jälkeen kauemmas, kunnes yhteisistä pelisäännöistä luovutaan lopullisesti.
Maahanmuuttoon ja kotoutumisen epäonnistumisiin liittyy vakavia ongelmia, joista pitää voida puhua suoraan ratkaisujen löytämiseksi. Olisi epäisänmaallista sulkea silmänsä näiltä ongelmilta. Samalla on muistettava, etteivät maahanmuuttajat ole yhtenäinen ryhmä. Jokainen on arvioitava omien tekojensa perusteella, ei taustan, kielen, uskonnon tai syntymämaan mukaan. Sama koskee kantasuomalaisia.
Suomen etua voi ajaa avaramielisesti ja sivistyneesti mutta samalla määrätietoisesti ja faktoihin perustuen. Minulle isänmaallisuus tarkoittaa vastuuta Suomen tulevaisuudesta, ei sisäänpäin kääntymistä, viholliskuvien rakentamista tai sen määrittelemistä, kuka on riittävän suomalainen. Ihmisarvosta ei tehdä kompromisseja. Perussuomalaiset eivät määritä suomalaisuutta, sillä isänmaallisuus ilman sivistystä ei ole Suomen puolustamista.
Sannfinländarna bestämmer inte vem som är finländare
Jag är stolt över att vara en tvåspråkig, internationell och patriotisk finländare. Jag älskar Finland och vill vårt land allt gott. Just därför kan jag inte acceptera Sannfinländarnas nuvarande politik och retorik. Därför höjer jag nu min röst för dem vars röster annars inte blir hörda.
De senaste exemplen är Mauri Peltokangas grova utspel, ministrarnas "send them back"-kepsar och Sannfinländsk Ungdoms krav på att göra Finland enspråkigt. Det handlar inte längre bara om enskilda övertramp. Tillsammans bildar de ett mönster som sträcker sig från partiets riksdagsledamöter och ministrar till ungdomsorganisationen. När partiledningen inte drar en tydlig gräns är det i praktiken en politisk linje som den accepterar.
Även inom politiken måste det få konsekvenser när gränser överskrids. Om retorik som nedvärderar grupper av människor inte bemöts, utan i stället förminskas, bortförklaras eller försvaras, blir den till slut accepterad. Ledarskap kräver ryggrad nog att erkänna när man har gått för långt. Annars flyttas gränsen gång på gång, tills vi till slut har övergett våra gemensamma spelregler.
Det finns allvarliga problem kopplade till invandring och misslyckad integration som vi måste kunna tala öppet om för att hitta lösningar. Det vore opatriotiskt att blunda för dem. Samtidigt måste vi komma ihåg att invandrare inte är en enhetlig grupp. Varje människa ska bedömas utifrån sina egna handlingar, inte utifrån bakgrund, religion eller födelseland. Detsamma gäller infödda finländare.
Finlands intressen kan försvaras med öppenhet och bildning, men samtidigt målmedvetet och faktabaserat. För mig innebär patriotism att ta ansvar för Finlands framtid, inte att sluta sig inåt, skapa fiendebilder eller definiera vem som är tillräckligt finländsk. Människovärdet är inget vi kompromissar om. Sannfinländarna bestämmer inte vad det innebär att vara finländare, för patriotism utan bildning är inte att försvara Finland.