Milloin yrittäjän inhimillisyys muuttui ehdolliseksi?

Yrittäjät ovat ihmisiä siinä missä kaikki muutkin. Heillä on oikeus huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, perheestään ja taloudellisista edellytyksistään aivan kuten muillakin Suomen kansalaisilla. Tänä päivänä yrittäjän inhimillisyys vaikuttaa kuitenkin olevan ehdollista suomalaisessa talous- ja työelämäkeskustelussa.

Suomen pitkittyneen talousahdingon keskellä yrittäjistä on tullut helppo kohde. YEL-keskustelu, esitykset irtisanomisen kynnyksen muuttamisesta, Suomeen kohdistuvien investointien alhainen taso ja yleinen vastakkainasettelu ruokkivat kuvaa yrittäjistä ahneina ja itsekeskeisinä toimijoina, jotka välttelevät kasvua ja irtisanovat kevyin perustein.

Tämä kuva ei vastaa todellisuutta. Yrittäjät kantavat merkittävän henkilökohtaisen taloudellisen riskin, työllistävät suuren osan suomalaisista, maksavat työntekijöidensä eläkemaksuista leijonanosan ja investoivat kasvuun, kehitykseen ja kilpailukykyyn. Yrittäjyys on vastuunkantoa epävarmuuden keskellä, ei riskitöntä voitontavoittelua.

Silti yrittäjän halu huolehtia omasta itsestään ja läheisistään nähdään helposti moraalisesti arveluttavana. Ikään kuin yrittäjän tulisi uhrautua loputtomasti ja tuntea siitä syyllisyyttä. Tästä herää väistämätön kysymys: kuka määrittää, milloin yrittäjä saa olla ihminen?

Yrittäjän inhimillisyys ei ole neuvottelukysymys. Yrittäjät eivät ole vastapuoli tai ongelma, vaan välttämätön osa ratkaisua ja yhteiskuntaa – Suomen etua rakentavia ihmisiä muiden joukossa.