Etätyö ei ole vain yksilön tehokkuuskysymys
Etätyötä puolustetaan usein sillä, että kotona saa enemmän aikaan kuin toimistolla. Väite voi ajallisesti rajattuna ja yksilötasolla pitää paikkansa. Työelämän ja koko kansantalouden menestys ei kuitenkaan voi palautua vain siihen, missä yksittäinen ihminen kokee olevansa tehokkain.
Työ ei ole pelkkää suorittamista. Se on myös yhdessä ajattelua, ideointia ja ongelmanratkaisua. Tiimityö, spontaanit keskustelut ja arjen kohtaamiset ruokkivat tuottavuutta ja uusia ideoita tavoilla, joita on vaikea mitata, jos tarkastelu rajataan vain yksilön työpanokseen.
Etätyön vaikutukset korostuvat erityisesti nuorilla ja työelämässä aloittelevilla. He oppivat kokeneemmilta kollegoilta paljon muutakin kuin oman tehtävänsä hoitamista: miten ongelmia ratkotaan, miten työyhteisössä toimitaan ja vastuuta kannetaan. Pitkittynyt erillään työskentely voi heikentää yhteisöllisyyden tunnetta ja lisätä yksinäisyyttä.
Etätyössä on myös omat etunsa. Se lisää joustavuutta ja helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista. Näitä hyötyjä ei pidä vähätellä. Ongelma syntyy silloin, kun keskustelu typistyy vain yksilön näkökulmaan, irrallaan työyhteisön ja organisaation kokonaisuudesta.
Suomen talouskasvun keskeinen ongelma on pitkään ollut työn heikko tuottavuuskehitys. Tätä haastetta ei ratkaista kukin omassa kuplassaan, vaan vahvistamalla yhteistä tekemistä ja luottamusta. Työyhteisö ei ole kokoelma irrallisia yksilöitä, vaan yhteinen projekti, jossa jokaisen valinnat vaikuttavat muiden mahdollisuuksiin onnistua.
Etätyö ei ole kysymys mukavuudesta tai vastakkainasettelusta, eikä toimistolla läsnäolo yksin ratkaisu. Nyt kaikilla on paikka itsetutkiskeluun: katsommeko työelämää vain omasta näkökulmastamme, vai uskallammeko pohtia, mikä todella lisää yhteistä tuottavuutta ja talouskasvua – juuri niitä asioita, joita Suomi kipeästi tarvitsee.
Distansarbete handlar inte bara om individuell effektivitet
Distansarbete försvaras ofta med att man upplever sig vara mer effektiv hemma än på kontoret. På individnivå och under en begränsad tid kan detta stämma. Arbetslivets och hela samhällsekonomins framgång kan dock inte reduceras till var den enskilda upplever sig arbeta mest effektivt.
Arbete handlar inte enbart om prestation. Det handlar också om gemensamt tänkande, idéutveckling och problemlösning. Teamarbete, spontana samtal och vardagliga möten bidrar till produktivitet och innovation på sätt som är svåra att fånga om fokus enbart ligger på individens arbetsinsats.
Effekterna av distansarbete märks särskilt bland unga och personer i början av sina yrkesbanor. De lär sig av mer erfarna kollegor inte bara hur arbetsuppgifter utförs, utan också hur problem hanteras, hur man fungerar i en arbetsgemenskap och hur ansvar tas. Långvarigt arbete på distans kan försvaga känslan av gemenskap och öka ensamheten.
Samtidigt har distansarbete tydliga fördelar. Det ökar flexibiliteten och underlättar balansen mellan arbete och övrigt liv. Dessa fördelar ska inte underskattas. Problemet uppstår när diskussionen ensidigt utgår från individens perspektiv, lösryckt från arbetsgemenskapens och organisationens helhet.
En av de centrala utmaningarna för Finlands ekonomiska tillväxt har länge varit den svaga utvecklingen av arbetsproduktiviteten. Denna utmaning kan inte lösas genom att var och en arbetar i sin egen bubbla, utan genom att stärka det gemensamma arbetet och förtroendet. En arbetsgemenskap är inte en samling isolerade individer, utan ett gemensamt projekt där varje val påverkar andras möjligheter att lyckas.
Distansarbete är inte en fråga om bekvämlighet eller motsättningar, och närvaro på kontoret är i sig ingen lösning. Nu finns det skäl för alla att stanna upp och reflektera: betraktar vi arbetslivet enbart ur vårt eget perspektiv, eller vågar vi fråga oss vad som faktiskt stärker den gemensamma produktiviteten och den ekonomiska tillväxten – just de frågor som Finland är i behov av att besvara.